perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lukemista, lukemista ja lukemista


Elämä pyörii tällä hetkellä vaan pääsykokeiden ympärillä - nyt jo kolmatta kuukautta. Viimeyönä heräsin aamuyöstä pari kertaa siihen, että laskin päässäni matikan tehtäviä. Ei ollu eka kerta, kun oon puoliunissani yrittäny muka takoo jotain pitkiä korrelaatiotehtäviä. 

Mua jännittää se, että jo tässä vaiheessa kevättä tunnistan tollasia stressin oireita. En haluu stressin takia mokata kokeessa. Toisaalta kohta on koko matikka käyty ja artikkelit julkastaan. Uskon, että siinä vaiheessa omalla tavallaan helpottaa, kun saa muutakin ton matikan tankkauksen rinnalle. Tottakai siinä vaiheessa on omalla tavallaan paljon stressaavampaa, kun on vaan kuukaus aikaa saada kaikki hallintaan mahollisimman hyvin.

Viimevuonna ainakin mulle ne artikkelit oli sellanen lisäintoa antava juttu. Niissä käsitellään jo paljon konkreettisemmin niitä aihealueita, joista on kiinnnostunu! Vaikka jokainen artikkeli ei ois mieleen niin kyllä niistä löytyy jotain uutta ja mielenkiintosta!

Turhauttaa vaan se, kun tänävuonna on niin hyvä fiilis! Viimevuonna tiedostin sen, etten ollu lukenu tarpeeks ja se oli helpompi hyväksyä, että tällä kertaa paikkaa ei mulle auennu. Nyt, kun on oikeesti opiskellu keskimäärin kuutta tuntia päivässä ja oikeesti myös osaa, tuntus niin musertavalta kuulla, että ei pääsis.

Psykan pääsykokeissa on aina joku juju niissä tehtävissä. Se ei oo ikinä silleen, että annettas vaan luvut ja sanottas, että laske. Kaikissa tehtävissä pitää osata päätellä, mitä siinä haetaan, mistä arvot saa ja miten niitä kuuluu käsitellä. Se siinä onki niin kuumottavaa - saattaa osata periaatteessa, mut kokeen tehtävä ei vaan aukee. 

Helpottavaa on kuitenki se, että kukaan ei osaa siellä kokeessa kaikkee, eikä todellakaan tarvii saada oikein jokaista kohtaa. Oon nyt tajunnu, kuinka vähän viimevuonna ymmärsin, ja silti pärjäsin ihan hyvin. Jos nyt ymmärrän paljon enemmän, mulla pitäs olla enemmän valmiuksia hiffata ne jutut verrattuna niihin, jotka ei oo valmistautunu niin hyvin.

Ollin ansiosta oon saanu ajatuksia viikonloppusin ihan muualle. Sillon kun nähään, saan jotenki siirrettyä melkeen kokonaan kaikki ajatukset lukemisesta pois ja se tuntuu tosi hyvältä. Tänä viikonloppuna kun ei nähä, pelkään, että sorrun laskemaan - tai jos en laske, stressaan, et pitäis. Kavereiden näkeminen on muutenki tosi hyvä siinä! Sillon on tavallaan pakko vaan olla siinä tilanteessa - kaukana kirjoista!

Nyt kun on ollu paljon lukemassa, ei oo vaan ollu oikeen energiaa mihinkään ylimääräseen. Oon monena päivänä menny kirjastosta salille, kun tuntuu, että paikat menee ihan jumiin monta tuntia istuessa. Sitten kun pääsen kotiin, kello on jo seittemän tai kaheksan paikkeilla. Pitäs vaan osaa välillä löytää sitä aikaa ja energiaa kavereille, koska siitä tulee aina parempi fiilis.

Vielä pari kuukautta jäljellä tätä ja sit vaan ootellaan tulosia - ja kesän reissua!
Jos kellään siellä on kans pääsykokeita tulossa tai vaikka ylppäreitä, niin ois tosi kiva kuulla myös teidän fiiliksiä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti